Virtuaalikone VirtualBoxilla

Windows 8:n esiversioita esitellessämme mainitsimme usein sanan virtuaalikone. Tässä yksinkertaisessa oppaassa selvennämme miten sellaista voi helposti ajaa omalla tietokoneellaan. Virtuaalikoneella tarkoitetaan erityisen isäntäohjelmiston sisällä ajettua käyttöjärjestelmää muine ohjelmistoineen. Virtuaaliohjelmisto emuloi tavallisen tietokonelaitteiston ominaisuuksia, ja näin yhdessä fyysisessä tietokoneessa voidaan ajaa useita virtuaalisia tietokoneita. Virtualisoinnista on olemassa eri muotoja.

Kotikäytössä suosituimmat virtualisointiohjelmat ovat VirtualBox sekä VMware. VirtualBox on helppokäyttöinen ja kotikäytössä täysin ilmainen alusta, jota käytämme myös tässä oppaassa. VirtualBox toimii mm. Linuxissa, Windowsissa ja Mac OS X:ssä. VirtualBox asennetaan normaalin ohjelman tapaan lataamalla sen valmistajan kotisivuilta. Ohjelman lisäksi tarvitaan virtuaalikoneeseen asennettavan käyttöjärjestelmän asennusmedia. Esimerkiksi netistä ladattavien ilmaisten Linux-jakeluiden tai Windows 8:n kokeiluversion levykuvia voi käyttää helposti.

Ohjelman asennuttua esiin aukeaa kuvan kaltainen VirtualBoxin pääikkuna. Ennestään siinä näkyy aikaisemmin luotu virtuaali-Ubuntu. Luodaan nyt uusi virtuaalikone painamalla new-painiketta.

Luontiprosessi avautuu uuteen ikkunaan. Aluksi annetaan tietokoneelle haluttu nimi. Tässä tapauksessa asennamme Linux-jakelun nimela Linux Mint. VirtualBoxille pitää kertoa myös asennettavan käyttöjärjestelmän tyyppi. Kattavasta listasta löytyy kaikki yleisimmät vaihtoehdot. Linux Mintiä ei ole erikseen mainuttu, mutta koska se pohjautuu Ubuntu-jakeluun, valitaan se.

Seuraavaksi määritellään kuinka paljon tietokoneen ram-muistia VirtualBox saa käyttää virtuaalikoneen pyörittämiseen. Isompi määrä auttaa toki virtuaalikonetta toimimaan nopeammin, mutta myös alla olevalle järjestelmälle täytyy jättää tarpeeksi ramia. Tässä tapauksessa alla oli sen verran kova kokoonpano, että muistia löytyi tuhlattavaksi asti.

Virtuaalikone tarvitsee myös oman kiintolevynsä, joka on käytännössä määritellyn kokoinen tiedosto fyysisellä kiintolevyllä. Luodaan nyt uusi virtuaalinen kiintolevy valitsemalla keskimmäinen vaihtoehto.

Avautuu jälleen uusi ikkuna, jossa on kaksi vaihtoehtoa. Dynaaminen levy tarkoittaa sitä, että sen koko kasvaa sitä mukaa kun järjestelmä tarvitsee lisää levytilaa, määrättyyn kokoon asti. Fixed valinnalla luodaan levy, joka on välittömästi määrätyn kokoinen, eli 30Gb levy haukkaa fyysiseltä levyltä välittömästi 30Gb.

Kiintolevyn luonti jatkuu. Nyt annetaan levylle nimi ja määritetään sen koko. Kun levy on luotu, virtuaalikoneen ohjattu asennus on valmis. Asetukset eivät lopu kuitenkaan vielä siihen. Tarkemmat asetukset avataan VirtualBoxin pääikkunasta valitsemalla oikea kone ja painamalla asetukset.

System-välilehdellä tärkein asetus on PAE/NX-valintalaatikko. Ominaisuus kannattaa asettaa päälle, sillä jotkut virtuaalikoneet ovat hitaita kuin etanat ilman sitä, jos ylipäätään käynnistyvät. Suurin osa moderneista koneista tukee valintaa.

Display-välilehdellä kannattaa antaa virtuaalikoneelle osa näytönohjaimen ram-muistista. Linuxin tapauksessa vain 3D-kiihdytyksen voi kytkeä lisäksi päälle.

Storage-välilehti on välttämätön, sillä nyt koneeseen kiinnitetään asennusmedia, josta käyttöjärjestelmä asennetaan. Oikeasta ylänurkasta voidaan valita esimerkiksi tietokoneelle ladattu levykuva asennusrompusta.

Tässä "CD-asemaan" on asetettu netistä ladattu Linux Mintin .iso levykuva.

Nyt tärkeimmät asetukset ovat kuosissa, ja on aika käynnistää virtuaalikone. Edessä on tietysti normaaliin tapaan käyttöjärjestelmän asennus olettaen, että kaikkin on niin kuin pitää.

Ja näin edessä on toimiva virtuaalikone, jossa huoletta testata ja säätää uusimpia kokeiluja. Tarkennuksia vaikeisiin kohtiin kannattaa tiedustella kommenteissa.